Pages

slokez Apple, slokez Google, slokez Microsoft, slokez Bing, slokez alexa

Saturday, December 10, 2011

So ist das Leben in Österreich part 5

Painajaisten täyteisen yön jälkeen ensimmäinen aamuni Grazissa valkeni kauniina, tosin myös unisena. Franz tuli herättelemään minua aamusta, enkä todellakaan ollut valmis herämään, koska painajaisten takia uneni oli ollut kaikkea muuta kuin rentouttava. Mutta kun hän mainitsi taikasanat: "aamupala valmiina ja espressoa" kömmin peiton alta pois vähemmän ärtyneenä. Jos johonkin palavasti rakastuin tuolla matkalla, niin espressokoneeseen. Eli rakas joulupukki, olen ollut hyvin kiltti....Palataanpa takaisin aiheeseen.

In Austria a clock suggests you to DIE! :DD 

Muutaman espressokupillisen jälkeen maailma näytti huomattavasti paremmalta paikalta elää ja lähdimme kävelemään kohti linnavuorta, joka on Grazin kuuluisin nähtävyys. Vuorella sai kyllä kiivetä sellaisen määrän portaita, että tuli varmasti kuntoiltua koko viikon edestä sillä reissulla. Mutta upeiden maisemien takia, se oli kaiken sen vaivan arvoista.





























Heidi conquered Graz!


It tried to bite my ear off :< and I liked it ;>



 
Uhrturm (Clock tower)

Vuoren päällä siis sijaitsi linna ja Grazin maamerkki kellotorni. Todella kaunis paikka ja sääkin vielä suosi meitä, joten saimme nauttia nähtävyyksistä auringonpaisteessa.


























 The castle
























Outfit of the day

Paita, shirt - Handmade
Hame, skirt - Morticia
Kengät, boots - Deichmann, Austria


Be afraid, be very afraid 























Armottoman kuvaussession jälkeen lähdimme kävelemään vuoren toiselta puolelta alas. Aivan kuin olisimme kävelleet kauniissa metsässä. Paljon luontoa, oravia, syksyn lehtien värileikit..tunsin niin suurta onnea viettäessäni aikaa tuolla, että olisin voinut pakahtua. Tunnen itseni harvoin erityisen onnelliseksi, mutta juuri sillä hetkellä kaikki oli täydellistä. Halusin elää vain siinä hetkessä.

Haaveiluni keskeytyivät, kun bongasimme Franzin kanssa iiiiiisooooon lehtikasan ja sehän tarkoitti: "HYPPIMÄÄN!". Voitte varmasti kuvitella sen huudon ja naurun määrän, kun kaksi synkiötä hyppii lehtikasaan?

Ja mitä Franz edellä...
And what Franz does first..

 Sitä Heidi perässä :D
that Heidi does next :D

Nauroimme tuon jälkeen niin paljon, että vedet valuivat silmistäni. Enpä muista, että olisi hetkeen ollut noin hauskaa päivää. Kaikki oli niin huoletonta ja viatonta. Mikään ei muistuttanut ikävistä asioista, pystyin hymyilemään ja elämään hetkessä. Asioita, mitä pystyn tekemään harvoin.

Looking smart..like I always do...(or then not)

Jesus was also hanging around with us 

Jeesuksen kanssa hengailun jälkeen lähdimme kohti yliopistoa, jossa Franzin piti käydä hoitamassa muutama tärkeä asia. Matkalla ehdin nähdä vielä enemmän kaupunkia. Graz on hyvin kotoisa ja tunnelmallinen kaupunki, jossa kiertelee mielellään. 


























Matkalla yliopistolle kävelimme myös suuren puiston halki, josta nappasin muutaman kuvan



























































Aurinko oli jo laskenut, kun viimein pääsimme lähtemään yliopistolta pois ja menimme lähellä sijaitsevaan ravintolaan syömään. Monet opiskelijat kävivät paikassa syömässä, joten hinnat olivat edulliset ja tilasimmekin molemmat pitsan. Ja pitsahan huuhdottiin tuttuun tapaan oluella alas. 

Ruokailun jälkeen menimme käymään joulutorilla, josta ostin joululahjoja vanhemmille. Joulutori oli aivan ihastuttava ja siellä tuli niin jouluinen tunnelma. Franz ehdotti, että söisimme "waffelit". Katsoin kojua ja huusin "Vohveleita!". Franz totesi "öööh, juuri niitä". Tilasimme siis vohvelit suklaakastikkeella. Lopputulos oli se, että puoli naamaani oli suklaakastikkeessa ja Franz sai nauraa minulle. 





Joulutorin jälkeen poikkesimme vielä kaupassa, josta hamstrasin Milka-suklaata armottomat kasat Suomeen vietäväksi (jotka olen syönyt jo). Sitten vain hakemaan matkalaukku Franzin luota ja junalla takaisin Wieniin.
























Eronhetki juna-asemalla oli vaikea. Mieleni teki itkeä, koska en tiennyt milloin näkisimme uudestaan. Lupasin Franzille pitää huolta itsestäni ja pyysin häntä tulemaan myös käymään taas Suomessa. Lomani alkoi lähentyä kohti päätöstään, joten hyvästelin Franzin ja nousin junaan haikein mielin. Muistoja ei onneksi voi kukaan viedä pois.

At the railway station of Graz

Junamatka meni tunteita selvitellessä ja tein muutaman puhelun koti-Suomeenkin. Oli ihana kuulla rakkaiden ääntä pitkästä aikaa ja huomasin ikävöiväni myös läheisiäni Suomessa. Loppumatkan kuuntelin lähinnä musiikkia ja mietin, mitä kaikkea olin kokenut ja nähnyt tämän viikon aikana.

Wieniin selvisin turvallisesti ja seuraavana päivänä oli tiedossa paljon matkustamista. Keskiviikkona sää oli yhtä synkkä kuin mielialani. Tuntui kuin koko luonto olisi surrut kanssani, että jouduin lähtemään pois. Tiesin kuitenkin, että läheiseni odottivat minua Suomessa, kuten myös monet ikävät velvollisuudet. Ei auttanut itkut, vaan pakko oli nousta bussiin ja ottaa suunta kohti lentokenttää.

Westbahnhof

Lennot menivät hyvin ja ehdin jopa syödä hieman Frankfurtin kentällä. Olen erityisen ylpeä, että sain hoidettua koko asioinnin saksaksi ja tulin ymmärretyksi ilman vaikeuksia. Ehkä minä vielä joskus osaan puhua sujuvaa saksaa! Kahvilassa törmäsin sattumalta myös muutamaan suomalaiseen bisnesmieheen, joiden kanssa juttelimme niitä näitä. Kauaa emme ehtineet jutella, koska kello näytti sen verran, että oli aika nousta lentokoneeseen, joka veisi meidät muutamassa tunnissa tuttuun ja turvalliseen Helsinkiin. 

They know the truth in Frankfurt

Suomi näytti yhtä masentavalta ja harmaalta kuin lähtiessänikin. Ensin sain huomata, että Espoon bussi oli lähtenyt juuri, joten jouduin menemään kotiin Helsingin keskustan kautta. Olin äärimmäisen väsynyt ja ärtynyt monen tunnin matkustamisen jälkeen, eikä bussin odottelu tehnyt asiaa yhtään helpommaksi. Seuraavana soitin erään puhelun ja sain kuulla, että eräs läheiseni on vakavasti sairas. Sen jälkeen teki mieli kääntyä takaisin ja ottaa seuraava lento aivan minne tahansa. Todellisuus iski niin pahasti vasten kasvoja, että tunsin hajoavani. Kuin ihmeen kaupalla selvisin kotiin yhtenä kappaleena ja suupieleni kääntyivät jo hieman ylöspäin, kun näin rakkaat eläimeni pitkästä aikaa. Oli vain pakko sopeutua takaisin normaaliin arkeen Suomessa.

Reissu oli siis mitä onnistunein. Suuret kiitokset, halaukset ja suukotukset Andreakselle, Franzille ja Jutalle parhaasta seurasta, avusta, nauruntäyteisistä hetkistä ja kaikesta <3 Toivottavasti näemme pian uudestaan! Und erinnern.. Liebe ist für alle da <3 I miss you already! 

Ensi kerralla viimeistä viedään ja vuorossa viimein ostoksia Itävallasta. Toivottavasti saan postauksen valmiiksi jo huomenna.


Translation:

Although my night was full of nightmares the next morning was beautiful, sun was shining, but I was so tired. Franz came to wake me up and I was not ready to open my eyes, because my dreams had been not so relaxing. But when Franz mentioned those magic words "breakfast is ready...espresso" I was ready to get out of the bed and I was feeling myself not so grumpy anymore. If I fell in love with something during my trip, it surely was that espresso machine. So dear Santa, please bring me one of my own, thank you.

After the couple cups of espresso the world seemed much better place to live so we decided to walk to the " castle mountain" which is the main turist attraction in Graz. We had walk many many steps to get on the top of the hill, but those landscapes were definitely worth of that. On the top of the hill was also clock tower which is the landmark of Graz. That castle mountain was a amazing place and I was happy that we were able to enjoy it in sunshine.

When we had finished our photoshootings, we went down on the different side of that mountain. It was like we had walk in the beautiful forest. I felt myself so happy that I was sure I could burst. I don´t usually felt myself happy but at that moment everything felt perfect.

But then we noticed something, a pile of leaves! And that means only one thing "JUMPING!". Maybe you can imagine that noice and laughing when two goths are jumping into the large pile of leaves. I was laughing so much that my eyes went wet. Everything was so carefree and innocent. Nothing was reming me of unpleasant things. I was just smiling and having fun.

From the castle mountain we went to the city and to the university, because Franz had some important things to do there. On our way to the university we walked across a huge park and of course I had take some photos from there too. 

The sun had already set down when we left from the university and went to eat some pizza to the restaurant nearby. After was time to go to the Christmas market and oh how charming it was. There was a real christmas spirit. I also bought some christmas presents to my parents and we ate some pancakes with chocolate sauce. They were sooo delicious. You should have seen my face, there was that sauce all over my face and Franz was laughing at me..again.

Then it was time to travel back to Wien. It was hard to say goodbye to Franz, because we had so much fun together. I just knew I had to come back to Finland. Luckily no one cannot take my memories away.

I arrived back to Wien safe and next was all about travelling. The weather was bad on wednesday, when I had to travel back to Finland. It seemed to me that the whole nature was grieving with me. No matter how sad it was, I had to leave. And my loved ones were already waiting for me in Finland. So into the bus and to the airport.

The flights went well and I had some time to eat in Frankfurt. And I managed to do my whole order in german and they understood what I said. I'm so proud of myself. Maybe I will learn to speak fluent german on someday.

Finland looked as depressing as usual. I was so tired after many hours of travelling. It felt like a miracle when I arrived back at home. Luckily my lovely pets brought smile back to my face.

My trip was succesfull indeed. So great thanks, hugs and kisses to Andreas, Franz and Jutta for the best company, your help, funny moments and everything. I hope we will meet soon again <3 I miss you already! 


The last post will be about my shopping in Austria. I hope that it will ready tomorrow.

No comments:

Post a Comment

Followers

Loading...

Blog Archive