Pages

slokez Apple, slokez Google, slokez Microsoft, slokez Bing, slokez alexa

Tuesday, December 6, 2011

So ist das Leben in Österreich part 1

Tästä alkaa Itävallan matkasta kertovien postausten sarja. Reissu oli enemmän kuin onnistunut, paljon hyviä muistoja, loistavia kokemuksia, ystävällisiä ihmisiä, runsaasti nähtävää ja tehtävää. Aloitetaan kuitenkin alusta eli päivästä jolloin reissuni Itävallan ihmeelliseen maahan alkoi.

Heräsin aikaisin torstaina 24. päivä marraskuuta ja olin heti aamusta täynnä intoa, kauhua, jännitystä, odotusta ja kävin läpi kaikki mahdolliset tunteet, sekä viime hetken paniikin "onko mulla varmasti kaikki mukana?". Olin myös varma, että myöhästyisin vielä bussistakin. Ehdin kuitenkin hyvin bussiin numero 42, joka vei minut Espoon keskukseen, jossa vaihdoin seuraavaan bussiin, joka veikin minut sitten Helsinki-Vantaan lentokentälle. Olin kentällä hyvissä ajoin, eikä muita matkustajia ollut juurikaan. Turvatarkastukseen pääsin jonottamatta, mutta en vieläkään onnistunut pääsemään porttien läpi ilman piippausta. Joudun aina tutkittavaksi. Kannattaa olla enemmän korua ja koristetta kuin keskiverto suomalaisessa joulukuusessa.

Selvisin kuitenkin pelottavasta tarkastuksesta, jonka jälkeen menin rentoutumaan hetkeksi kahvilaan ja tilasin tuopillisen siideriä eteeni. Siideriä nauttiessani soitin vielä muutamat puhelut läheisille ja yritin lukea iltapäivälehtiä, mutta olin niin jännittynyt, että en voinut keskittyä niihin. Jännitystäni ei yhtään helpottanut tieto, että lentoni Frankfurtiin lähtee 20 minuuttia myöhässä usvaisen sään takia ja kone oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Mieleeni nousivat kauhukuvat, kun kesällä juoksin ympäri Münchenin kenttää krapulassa, koska aikaisempi lentoni oli 15 minuuttia myöhässä. Jännitystä elämään!

Selviydyin kuitenkin koneeseen, mutta jouduin istumaan rasittavan hienostopariskunnan viereen. Jo terminaalissa he mulkoilivat minua pahasti ja nainen päätti valittaa minulle, kun kävin lennon aikana kerran vessassa. Eihän se nyt sovi. Pariskunnan ylimielinen asenne ärsytti itseäni aivan suunnattomasti, mutta päätin, että en anna moisten Westend-idioottien pilata kauan odottamaani lomaa. Niinpä pistin kuulokkeet korville ja jätin nirppanokat omaan arvoonsa.

Frankfurtiin saavuimme kuin saavuimmekin ajoissa, mikä helpotti oloani huomattavasti. Kentällä tosin sain huomata, että olimme laskeutuneet A-osaan kenttää ja seuraava lentoni lähti B-osasta. Jos joku ei tiedä, niin Frankfurtin kenttä on Euroopan isoin ja näin ollen valtava. Siellä sitten kipitin ympäri kenttää, portaat alas, lisää kävelyä, portaat ylös, etsi B-osa, etsi oikea lähtöportti...Meni varmasti yli 20 minuuttia siirtyä toiselle puolelle lentokenttää. Pelkäsin jo, että en ehdi juoda olutta ennen lentoa, mutta onneksi lähtöportin vieressä oli eräs kahvila, josta sai saksalaista olutta. Pohdin ehdinkö juoda oluen ennen lentoni lähtöä, mutta päätin ottaa riskin. Heidi ja priorisointi, kyllä kalja aina tärkeintä on. Muutama bisnesihminen katseli huvittuneena, kun kulautin tuopin hirveällä tahdilla kurkustani alas ja lähdin ripeästi pöydästä. Olisi pitänyt varmasti huikata lähtiessä "from Finland".


























Lento Wieniin kesti noin tunnin verran ja käytin aikani hyödyllisesti juomalla mm. viiniä. Pulssini alkoi lähennellä 200, kun kuulin ilmoituksen, että alamme pian laskeutua Wienin kentälle. Hymyni ei olisi voinut olla leveämpi ja olin varma, että en kestä enää hetkeäkään istumista. Halusin pompata ylös tuolista, kiljua, hyppiä ja huutaa "tajuatteko te, mulla alkoi loma!". Hillitsin kuitenkin itseni ja yritin pitää naamani peruslukemilla huonolla menestyksellä.

Päästyäni ulos koneesta lähdin metsästämään matkalaukkuani ja odotellessani tavaroitani liukuhihnan edessä, eräs bisnesmies tuli juttelemaan minulle saksaksi. Tunnistin miehen samaksi, joka oli katsellut kaljan kittaamistani jo Frankfurtin kentällä. Hän kyseli minulta saksaksi jotain ja pyysin häntä puhumaan englantia. Hän näytti hämmästyneeltä, koska oli kuvitellut minun olevan saksalainen. Uteli vielä, mitä olin tekemässä Itävallassa ja pyysi minua kanssaan jonkun artistin keikalle. Kerroin tulleeni tapaamaan ystäviäni ja että tarkoituksenani oli suunnata goottiklubeille. Miehen kommentti oli "ai sinä käyt sellaisissa?". Ulkonäöstäni ei toki olisi voinut mitenkään päätellä asiaa. Seuraavaksi hän kyseli, mistä olen kotoisin. Hänen ilmeensä oli aika priceless, kun kerroin olevani Suomesta. Seuraavaksi hän tiesi kertoa, että en näytä ollenkaan suomalaiselta. Olen kuullut tuon lauseen hyvin usein, koska monet Suomessakin kyselevät, mistä maasta mahdan olla kotoisin. Mies yritti vielä epätoivoisesti saada puhelinnumeroni, mutta totesin, että minulla on jo seuraa ja lähdinkin etsimään Franzia lentokentän pääovien edestä.

Ja sieltä minä Franzin heti bongasinkin. Hän otti minut avosylin vastaan kera suukkojen ja halauksien. Kaikki tuntui epätodelliselta. Vasta olin Suomessa ja nyt olin viimein Franzin luona Itävallassa. Odottelimme hetken bussia, jolla matkustimme lähemmäs puolisen tuntia Wienin Westbahnhofille. Seisoskelimme hetken pakkasessa odottaen Juttaa saapuvaksi ja pian hän kävelikin luoksemme metrotunnelista. Sitten vain raitiovaunulla kohti Ottakring:iä. Raitiovaunussa puhuimme sulassa sovussa kolmea kieltä sekaisin; suomea, saksaa ja englantia. Ihmiset tuijottivat ihmeissään, kun pystyimme täysin ongelmitta puhumaan kaikkea sekaisin ja nauroimme Jutan kanssa äänekkäästi Franzin yritykselle puhua suomea. Parasta hupia on opettaa ulkomaalaisille suomea. Franz oppi mm. sanomaan "panisin", koska hänestä se kuulosti söpöltä :D Toivon todella, että kukaan muu ei ymmärtänyt mitä tuo tarkoittaa.

Heitimme kamat nopeasti Jutan ja Andreaksen luokse, mistä jatkoimmekin samantien läheiseen kiinalaiseen syömään. Ensimmäisenä päätin tutustua paikalliseen olueen nimeltä Ottakringer, jonka panimo sijaitsi aivan yöpaikkani vieressä. Ja hyvää olutta se kyllä olikin! Enkä voi moittia ravintolan ruokaakaan, todella hyvä annos tofua ja kasviksia. Varastin myös Franzilta muutaman sushirullan, jotka olivat maukkaita nekin. Ruoan jälkeen olin täysin valmis untenmaille, koska matkustaminen jos joku, väsyttää pienen ihmisen. Yöllä kuitenkin nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, koska Franz päätti kutittaa minua ja yritin epätoivoisesti olla nauramatta. Pian Jutta laittoi valot päälle ja kysyi "mitä ihmettä te teette, kauhea hihittäminen". Aloin nauraa hysteerisesti ja huomasi kyllä, että väsymys alkoi painaa, koska en meinannut pystyä lopettamaan nauramista. Lopulta sain kuitenkin unenpäästä kiinni ja nukuin sikeästi aamuun asti.


























Perjantaina oli siis vuorossa shoppailua, hyvää ruokaa, alkoholipitoisten juomien nauttimista ja tutustumista Itävallan goottiklubeihin. Mutta siihen palaamme seuraavassa postauksessa. Tämä postaus oli aika tekstipitoinen, mutta seuraavissa postauksissa huomattavasti enemmän kuvia. Onnittelut niille, jotka jaksoivat lukea tämän tekstin loppuun asti. Heidi ja hänen reissunsa Itävaltaan osa kaksi luvassa huomenna :D

Translation:

This is the first post of my trip to Austria. My trip was more than successful, lots of good memories, friendly people, awesome experiences and lots of things to do and see.

My flights went ok although my first flight from Helsinki to Frankfurt was a little late, because of the foggy weather in Finland. After all my flight was on time in Frankfurt and even had time to drink one beer before my flight to Wien.

I was so excited, when I heard that we are landing to Wien. I wanted to jump out of my seat, scream and told to everyone: "I have a holiday, can you understand that?" However I calmed myself down, sat on my seat and tried to have a poker face.... with a little success.

Franz was waiting for me in the airport and he gave lots of hugs and kisses immediately when he saw me. We were waiting for a buss a little bit and it was almost half hour buss drive from airport to Westbahnhof, where Jutta came to pick us up.Together we took a tram to Ottakring and during our trip we were speaking three different languages (finnish, german and english). People were looking us like we must be some kind of freaks. 

Next we dropped our luggage to Jutta´s and Andreas´ place and went to eat to the Chinese restaurant nearby. Of course I had to drink the local beer called Ottakringer and for sure it was good. And the food was not bad either, it was very delicious. After that meal I was so tired that I just wanted to sleep. Travelling is very tiring for a small girl like me.

That was the first day and the next post will about shopping, eating, drinking some alcohol and getting to know the gothic clubs in Wien. There will be also much more photos! Stay tuned when Heidi and her trip to Austria returns :D

No comments:

Post a Comment

Followers

Loading...

Blog Archive