Pages

slokez Apple, slokez Google, slokez Microsoft, slokez Bing, slokez alexa

Thursday, June 30, 2011

The last days at Wave Gotik Treffen

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Wave Gotik Treffen 2011. Maanantaina tuntui, kuin olisin ollut vasta päivän Saksassa, mutta siitä huolimatta tiistaina koitti paluu Suomeen. Vaikka väsymys alkoi painaa ja jalat olivat rakkoja täynnä, en olisi halunnut lopettaa tähän. Miksi jo nyt? Mihin kaikki aika taas katosi? Onko pakko palata takaisin masentavaan Suomeen ja aloittaa arki? Päätin kuitenkin ottaa viimeisestä päivästä kaiken irti ja murehtia lähtöä myöhemmin.

All good things come to an end and so did Wave Gotik Treffen 2011. It felt like I was there only one day, although I was very tired and my feet were full of blisters. I would not have wanted to end it already. Why now? Where has all the time gone? Do I must come back to miserable Finland and start working? However I decided to take the most of the last day and worry about the departure later.

Maanantaina olikin tiedossa perinteinen suomigoottien miitti rautatieasemaa vastapäätä olevassa puistossa. Parikymmentä goottia, jotka puhuvat hassua kieltä, herättivät puistossa hieman huomiota ja kävipä useampi ihminen ottamassa kuviakin sekalaisesta seurueestamme. Kaikkihan olivat hyvin pirteitä ja hehkeitä monen päivän juhlimisen jälkeen. Harmiksemme puistosta ei löytynyt minkäälaista vessaa, joten kävimme viereisessä ökyhotellissa hoitamassa asian. Arvostivat varmasti suuresti, mutta hätä ei lue lakia.

On monday we had our traditional finngoth´s meeting in the park opposite the railwaystation. There were something about 20 goths, who were speaking very strange language and we definitely got people´s attention. Of course everyone was very perky and fresh after partying many days. Unfortunately there was no toilet in the park, so we used one 5 star hotel´s toilet. I´m sure they really appreciated that.

Suomigootit Saksan maalla. Finngoths in Germany.























"Ai kaljaa?"
Istuskelimme puiston penkeillä ja juttelimme niitä näitä, kunnes erän täysin tavallisennäköinen keski-ikäinen mies tuli luoksemme. Hän kertoi olevansa niin iloinen kuullessaan suomen kieltä pitkästä aikaa. Hän oli asunut useamman vuoden Leipzigissa vaimonsa kanssa, joka ei osannut sanaakaan suomea. Kertoilimme hänelle festareista, koska hän oli ihmetellyt oudonnäköistä porukkaa kaupungin keskustassa, missä samaan aikaan järjestettiin myös Bach-festivaali. Tämä taas selitti hostellissamme majoittuneet keski-ikäiset, jotka katselivat mustapukuista festivaalikansaa hieman oudosti. Tämä keski-ikäinen mies oli kuitenkin todella innoissaan suomigooteista ja otti meistä muutamia kuviakin muistoksi. Myös pari turistia kävi seisomassa meidän edessämme, kun hänen kaverinsa otti kuvia :D "Nähtävyyksiä Saksassa, mustiinpukeutuvia kummajaisia", lomakuvien parhaimmistoa.

We were sitting on the benches and chating, until  a one middle-aged guy came to us. He told us that he was originally from Finland, but was now living in Leipzig with his wife. And he was so happy when he heard us talking finnish. We told him about the festival and he had wondered why there was lost of people dressed in black. He took a couple of photos of us as a memory. Also some tourist came to pose in front of us and his friend was taking photos :D " Attractions in Germany, black dressed weirdos" The best holiday photos ever.


Ryhmähali! Grouphug!

Suomigoottien miitissä tuli hengailtua vanhojen tuttujen kanssa, sekä tutustuttua uusiin ihmisiin. Sain muutaman uuden kaverinkin, mikä on toki mukava asia. Lumouksessa tuleekin taas tavattua samoja naamoja kuin tuolla miitissäkin. Lumous kutsuu minua jo ensi viikolla, mutta siitä lisää myöhemmin.

Maanantainen suruasuni WGT:n päättymisen takia.
Monday´s mourning dress, because of the WGT´s ending.

On lähes uskomatonta, miten minulta löytyy lähes joka kuvasta olutta? Oletteko huomanneet saman?

Huntu, veil - Second hand
Aurinkolasit, sunglasses - H&M
Bolero - Gina Tricot
Toppi, top - Vero Moda
Korsetti, corset - Second hand
Hame, skirt - Morticia
Kengät, shoes - Martin´s

Oikeastaan suurin osa maanantaista kului tuolla miitissä, mutta nälän yllättäessä otin ratikan kohti Agraa ja kävin syömässä samassa kasvisruokakojussa kuin muinakin päivinä. Se ruoka oli jotain niin hyvää <3 Suomalaiset festariruoat kun ovat täysin ylihinnoiteltua paskaa, eivätkä monet tunnu ymmärtävän lausetta "en syö lihaa". Itse jopa odotin, että pääsin syömään Saksaan tuota festariruokaa, se oli vain niin herkullista. En edes tarkalleen tiedä, mitä se ruoka edes oli, koska nimet olivat vain saksaksi ja hoidin yleensä tilauksetkin samalla kielellä. Toinen ruoka oli käsittääkseni jonkinlainen pinaattileipä, vaikka mielestäni se muistutti enemmän jonkinlaista kasvispihviä. Kuulostaa pahalta, mutta uskokaa, kun kerron, että se oli taivaallista. Toinen annos oli friteerattuja parsakaaleja riisillä muutaman erittäin hyvänmakuisen kastikkeen kera. Ja täyteen noista todellakin tuli. Illalla söin yleensä lämpimiä leipiä, joissa oli juusto/herkkusienitäyte ja päällä jotain kastiketta. Nekin olivat erittäin maistuvia, mistä kertoi kojun edessä jatkuvasti oleva jono. Mutta se ruoasta, iskee nälkä, jos muistelen yhtään enemmän niitä taivaallisia ruokia siellä.

I spent almost the hole monday in the park, but on the evening I was little bit hungry, so I went to the Agra to eat something.  That festivalfood was very delicious, even though I don´t know what it was.

Agralla oli jo illasta melko hiljaista, eikä maanantaina esiintynyt juurikaan bändejä, mitä olisin halunnut nähdä. Vietin siis rauhallista päivää Agralla ja lähdin hyvissä ajoin hostelille valmistautumaan päätösklubeille. Hocico olisi esiintynyt samana päivänä, mutta en jaksanut matkustaa sitä katsomaan, koska tiesin näkeväni Hocicon Suomessa saman viikon lauantaina. Monet hyvät bändit jäivät välistä päällekäisyyksien, sekä pitkien välimatkojen takia. Siihen olni toki varautunut, mutta harmitti silti. Esimerkiksi Dance or die:n ja Dioraman olisin halunnut ehdottomasti nähdä. Onneksi näin kuitenkin ne bändit, mitkä olivat kaikista tärkeimmät. Yksikään esiintyjä ei tuottanut pettymystä, vaan pikemminkin päinvastoin. Aivan uskomattomia keikkoja ja yleisö oli täysillä mukana.

There were no many people and no bands I would have liked to see at the Agra. So I spent a very peaceful day there and came back to the hostel  well in advance to get ready for the ending clubs. I would have liked to see Hocico, but there had been too much travelling because of that. And I knew, that would see them on saturday in Finland. Many good bands were playing at the same time and that totally sucked. Even though i was prepared to that, it was still irritating. Luckily I saw all the most important ones and all the gigs were awesome and the audience was excited.

Päätin viimeisen päivän kunniaksi käydä katsastamassa myös toisen klubin. Päädyin Villaan, jonne löytäminen oli yllättävän vaikeaa, vaikka se oli aivan hostellimme vieressä. Villa sijaitsi erään rakennuksen alakerrassa, joka muistutti jonkinlaista kellaria. Myös Villassa oli pieniä huoneita, joissa oli eri dj ja tanssilattia. Mikähän villitys se on, että Saksassa goottiklubit ovat täynnä pieniä huoneita ja ne ovat hirveitä sokkeloita? Näin eksytät kännisen gootin osa 1. Villa oli tunnelmaltaan kiva paikka, vaikka huomattavasti Moritzbasteita pienempi. Meininki oli hyvä ja ihmiset tanssivat innoissaan. Itse en kuitenkaan jaksanut kauaa hengailla yksin paikalla, joten suuntasin taas jälleen kerran Moritzbasteille. Matkalla sinne seuraani liittyi eräs mies, joka oli hieman hukassa ja lupasin auttaa hänet Moritzbasteille. Pääsimme klubille turvallisesti ja siellä tapasinkin jälleen ystäväni Sophien ja hänen miehensä Tonin. Hän tutustutti minut muutamiin saksalaisiin kavereihinsa, joiden kanssa istuinkin sitten loppuyön kiskomassa kaljaa kaksin käsin. Itse taisin tilata vain kaksi olutta, mutta jostain sitä kaljaa aina nenän eteen ilmestyi. Asiaa ei haitannut edes se, etteivät nämä saksalaiset osanneet englantia hyvin, koska hauskaa tuntui silti olevan. He päättivät myös taiteilla minulle hienon militaristihatun flyerista.

Because of the last day, I decided to go to another club, Villa. Villa was near to our hostel, but still I managed to get lost on my way to there. Villa was much more smaller club than Moritzbastei and it was in one building´s basement. There was also many rooms and every room had it´s own dj there. Despite all the good music and atmosphere I dediced to go to the Moritzbastei again. On my way to the Moritzbastei I met one guy who was lost and I promised he can come to the club with me. I also met my friend Sophie and his boyfriend Toni again in the club and they introduced me to some german people. They also made this militaristic hat of one flyer.

Militantti-Mystis o7

Ilta tai pikemminkin yö venähti pikkutunneille asti, mutta jossain vaiheessa totesin, että on pakko lähteä hostellille nukkumaan tai muuten en selviäisi hostellista ajoissa ulos. Aamulla piti myös pakata tavarat, käydä aamupalalla, meikata ja hyvästellä ihmiset. Kävellessäni takaisin hostellille Leipzigin katuja pitkin ajatus Suomeen palaamisesta sai minut hyvin masentuneeksi. Mietin miksi kaikki hyvä elämässä loppuu aina niin pian, eikä mikään hyvä ole ikinä ikuista. Päätin kuitenkin, että takaisin tulen taas ensi vuonna.

Aamulla tunnelma ei totisesti ollut paras mahdollinen. Myös viikon juhliminen, univelat ja yleinen väsymys alkoivat painaa. Aamupalan jälkeen jäin vielä juttelemaan Sonjan kanssa hostellin terassille, kunnes oli aika ottaa taksi kohti lentokenttää. Hyvästelin Sonjan ja sovimme, että näemme myös ensi vuoden WGT:ssä.

It was almost morning when I was walking back to my hostel. On my way to there I was thinking about going back to Finland and felt myself very depressed. I was wondering why all good things come to an end and why nothing good lasts forever. Anyway I decided to come back on next year again. 

In the next morning the feeling was not the best one. Partying all week and no sleeping was almost too much for me. After the breakfast I stayed there and chatted with Sonja before I had to left to the airport. I said goodbye to Sonja and we agreed that we will meet on next year´s WGT.

Viimeiset hetket ennen lähtöä
The last moments in Leipzig before leaving back to Finland

Väsynyt, mutta onnellinen "treffeneri"
Tired, but happy "treffener"

Matkalla lentokentälle ei ollut itku todellakaan kaukana. Halusin koko ajan sanoa "käänny takaisin, en halua lähteä, en halua". Tiesin kuitenkin, että puuduttava arki olisi edessä heti keskiviikkoaamuna, kun aloittaisin työt uudessa työpaikassa. Ei siis auttanut kuin hyväksyä tosiasia, Suomeen oli pakko palata.

On my way to the airport I almost cried. I wanted to say " turn around, drive back, I don´t wanna leave, I just don´t". However I knew, that I had to travel back to Finland, because I was starting at new workplace on wednesday. I had to accept the fact, I had to go back to Finland.

Lentoni Leipzigista Müncheniin oli myöhässä 10-15 minuuttia, ja vaihtoaikaa oli muutenkin vähän. Kiirehdin ensimmäisten joukossa ulos koneesta, vain huomatakseni, että Helsinkiin menevän koneen lähtöporttia on muutettu toiselle puolelle kenttää. Arvatkaa kuka juoksi krapulaisena hiki hatussa ympäri Münchenin kenttää? Ehdin kuin ehdinkin viimeisten joukossa koneeseen, joka oli täynnä lapsiperheitä. Lapset ja vanhemmat katsoivat hieman kummissaan, kun astelin sisään koneeseen likaisissa vaatteissa ja muutenkin vähemmän freesinä. Lento meni nopeasti musiikkia kuunnellessa ja nukkuessa. Ennen kuin huomasinkaan lentoemäntä tuli herättelemään minua ja ilmoitti, että laskeudumme pian Suomen maankamaralle. Ahdistuksellani ei ollut rajoja, kun katsoin ikkunasta ulos. Tunnelma oli yhtä masentava kuin Suomen säätilakin - harmaa ja sateinen.

My flight from Leipzig to München was 10-15 minutes late and I didn´t have much time to change the plane.Then I noticed that they had also changed the gate where my flight was leaving. I was running in the München´s airport and somehow managed to reach the right airplane. During the flight I was listening music and sleeping, until the stewardess came to wake me up and told me that we are landing to the Finland. My anxiety had no limits when I looked out of the window. My mood was as miserable as Finland´s weather - grey and rainy.

Avasin puhelimeni heti, kun kone pysähtyi ja meni noin 10 sekunttia ennen kuin se pärähti soimaan tutulla Sisters of Mercyn kappaleella. Tervetuloa Suomeen. Anna kaipasi minua jo kotiini, jossa hän oli asustellut viikon, sillä aikaa kun olin ollut poissa. Siispä matkatavarat liukuhihnalta mukaan ja taksilla kohti Espoon Kivenlahtea. Kotiin päästyäni tervehdin Annaa saksaksi, enkä edes tajunnut siinä olevan mitään outoa. Lähdimme myös käymään pitsalla ja yritin tilata pitsaakin saksaksi :D Suomen kielen kanssa oli melkoista hakemista, enkä pystynyt käsittämään olevani takaisin kotona. Voin kertoa, että en ole aikoihin ollut niin onnellinen puhtaista vaatteista, omasta suihkusta ja sängystä kuin tiistaina. Kyllä koti on aina koti, vaikka ulkomailla olisi miten kivaa.

Sitten plussat ja miinukset reissusta, festareista, järjestelyistä ja yleisestä tunnelmasta.

Hyvää:

+ Ilmainen alkoholitarjoilu lennoilla
+ Hostellin ystävällinen henkilökunta
+ Halpa alkoholi 
+ Yleisestikin edullinen hintataso
+  Ilmainen julkinen liikenne festarirannekkeella
+ Loistavat esiintyjät
+ Ystävälliset ja avuliaat ihmiset
+ Tunnelma
+ Klubien sijainti, tunnelma, hintataso, sisustus
+ Maistuva ja edullinen festariruoka
+ Paljon ostettavaa

Huonoa:

- Joka paikassa oli liian kuuma
- Toisinaan yksinään reissaaminen alkoi tympiä, vaikka on siinä puolensakin
- Esiintyjien päällekäisyys
- Osa keikkapaikoista kaukana toisistaan
- Klubeilla aivan liikaa ihmisiä
- Pettymys tiettyihin ihmisiin
-  Lennon myöhästyminen paluumatkalla

Hetkeäkään en reissua katunut, koska hyviä hetkiä oli niin paljon enemmän. Mikään reissu tuskin on täydellinen ja aina löytyy jotain parantamisen varaa. Kaikkeen ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa, joten tärkeintä on lähteä reissuun iloisin ja avoimin mielin.

I didn´t regret my trip to the wgt, not even a one second, because there were more positive than negative things. No trip is perfect and you can always find something to improve. You cannot always affect everything, so the most important thing is to have happy and open mind with you.

Keskiviikkona oli karu paluu arkeen, kun aloitin työt graafisena suunnittelija eräässä firmassa. Unta minulla oli takana sellaiset kolmisen tuntia ja ensimmäinen päivä meni lähinnä ohjelmien asentamiseen. Työpaikalla on onneksi rento meininki ja pomo ymmärsi väsymykseni johtuvan Saksan reissusta. Parasta töissä on ehdottomasti se, että olen työpaikan ainoa nainen. Sehän sopii minulle paremmin kuin hyvin, koska olen aina tullut paremmin toimeen miespuolisten olentojen kanssa. Harmittaa tosin, että minulla ei ole tänäkään vuonna kesälomaa, mutta koskapa minulla lomaa kunnolla olisi. Onneksi syksyllä on tiedossa pieni loma ja koitan päästä taas silloin pois Suomesta.

I started working as a graphic designer in the new workplace on wednesday after 3 hour nightsleep. Luckily we had very easygoing atmosphere in our workplace and I´m the only woman in the hole company. That suits me! Sadly I don´t have any holiday in this summer either, but maybe in the autumn I will travel away from Finland.

Viimeisessä postauksessa vuorossa monien kaipaamat ostokset, joita tuli tehtyä jonkin verran. En ole vielä kuvannut ostoksia ja muutenkin on paljon ohjelmaa viikonlopuksi, joten postauksen tekeminen siirtynee sunnuntaihin. Palaan asiaan toivottavasti silloin. Nyt toivotan kaikille lukijoille mukavaa ja aurinkoista viikonloppua, sekä kiitän kaikkia ihmisiä ihanista kommenteista, joita olen näihin postauksiin saanut. Kiitos <3 Ja anteeksi tämä kilometripostaus.

On the next blogpost I will show you all my shoppings. I haven´t take photos of them yet and I have lost of things to do during the weekend, so I will make that post on sunday. I wish you all very nice and sunny weekend and I would also like to thank you for your lovely comments on these wgt-posts. Thank you <3 and sorry about this very long post.

Tuesday, June 28, 2011

பதிவாயிரம் -1000

பாண்ட் டவுன்லோட் இல்லாமல் தமிழில் இணையதளம் ஆரம்பிக்கலாம் என்ற எண்ணம் தோன்றி இணையத்தை தேடிய போது அகப்பட்டதுதான் வலைப்பூ உலகம். அப்படி முதல் முதலாய் படித்தது அந்நாளைய இணைய உலக பிரபலமான லக்கிலுக்கின் பதிவுதான். அவர் சைக்கிள் கற்றுக் கொண்டதை பற்றி எழுதிய ஒரு கட்டுரையை படித்துவிட்டு அவரின் மின்னஞசலுக்கு எழுதினேன். அப்போது தோன்றிய விஷயம்தான் வலைப்பூ ஆரம்பிப்பது என்று. ஆனால் அதற்குள் தமிழில் நாடகம்.காம் என்கிற பெயரில் இணையதளத்தை ஆரம்பித்தேன். அப்போது எனக்கு டிசைனிங்கில் உதவியவர் இன்றைய பிரபல பதிவர் ஹாலிவுட் பாலா. அப்போது வெறும் பாலாதான். அவர் பாதி டிசைனிங்கிலிருந்த போது எஸ்கேப்பாகிவிட,(அப்போது காணாமல் போனவரை கண்டுபிடித்து கொடுத்ததும் இந்த இணையம்தான்)  ஒரு மாதிரி தட்டுத் தடுமாறி நானே டிசைனிங்கை முடித்து ஒரு ஆறு மாதம் நடத்திவிட்டு மூடிவிட்டேன். அது ஏன் என்பது தனிக் கதை.


கலைஞர்களுக்கு( ஆனாலும் இம்சை தாங்கலைப்பா..) ஏதாவது ஒன்று போனால் இன்னொன்று என்று அரிப்பு இருக்குமே அதனால் என் எழுத்தார்வத்தை தீர்த்துக் கொள்ள 2006 ஆம் ஆண்டு அக்டோபர் 11 ஆம் தேதி என் முதல் பதிவை எழுதினேன். ஆரம்ப பரபரப்பில் எழுதிய பதினாறு பதிவுகளுக்கு பிறகு அப்படியே சுரத்து குறைந்து போயிற்று. அதற்கப்புறம் 2007ல் வெறும் எட்டு பதிவுகள். மீண்டும் பெரிய இடைவெளி உண்டாயிற்று. 2008 தான் மீண்டும் எழுத உட்கார்ந்தேன். இதற்கு இடைப்பட்ட வேலையில்  www.shortfilmindia.com  என்கிற பெயரில் ஒரு இணையதளத்தை நாடகம்.காமிற்கு முன்னாலேயே ஆரம்பித்து தொடர்ந்து நடத்தி வந்தேன். அச்சயமத்தில் தான் எனக்கு முதுகு வலி ப்ரச்சனை வந்து ரெஸ்ட் எடுக்க வேண்டியதாகிப் போக, பொழுது போக என்ன செய்வது என்று யோசித்த போது மீண்டும் ஞாபகம் வந்தது வலைப்பூ. எனவே இந்த இம்சைக்கெல்லாம் முதல் காரணம் என் முதுகு வலிதான்.

அதன் பிறகு நோ..லுக்கிங் பேக் என்றே சொல்ல வேண்டும். தொடர்ந்து எழுத ஆரம்பித்து இதோ ஆயிரம் பதிவுகள் வந்து விட்டது. ஆயிரம் பதிவுகள் என்ற சந்தோஷத்தை விட இந்த இணையத்தால் நான் அடைந்த பலனை நினைத்துப் பார்க்கும் போது சந்தோஷமாய் இருக்கிறது. முக்கியமாய் எனக்குள் இருந்த பல விஷயங்களை வெளிப்படுத்த ஒரு இடமாய் அமைந்ததும், அதன் மூலம் கிடைத்த பாராட்டுதல்களும், திட்டுக்களும் என்னை மேலும் செப்பனிட்டன.  சினிமாவைத் தவிர பெரிதாய் எழுதிப் பழகாத நான் இன்று நான்கு புத்தகங்களை எழுதிய எழுத்தாளன் என்றால் அதற்கு முழு முதற்காரணம் வலைப்பூதான்.

பதிவெழுத ஆரம்பித்த சில மாதங்களில் சில வருடங்களாய் காணாமல் போன என்னுடய வெப்சைட் டிசைனரான பாலாவை மட்டுமல்ல என்னுள் இருக்கும் இன்னொரு பக்கத்தையும் வெளிக் கொண்டு வந்தது இணையமே.என் துறை சார்ந்த மக்களிடம் என்னைக் கொண்டு போய் சேர்த்ததும் இந்த வலைப்பூதான். இதையெல்லாம் மீறி நான் இன்றளவும் சந்தோஷப்பட்டு துள்ளிக் குதித்து, உருகும் விஷயம் இந்த வலைப்பூக்களால் கிடைத்த நட்புகள். நட்பினால் கிடைக்கும் அன்பை, ஆதரவை, எனக்கு முழுசாய் உணர்த்தியது என் தந்தையின் மறைவு. எங்கிருந்து வரும் இவ்வளவு நட்பு?. ஏதாவது ஒரு ப்ரச்சனையோ சந்தோஷமோ, துக்கமோ உடனடியாய் பகிர்வது என்பது வலையுலக நட்புகளிடம்தான் என்றால் அது மிகையல்ல. இந்நட்பை பாராட்ட ஆயிரம் என்ன பல்லாயிரம் பதிவுகள் கூட எழுதலாம். இதுவரை தொடரும் உங்கள் ஆதரவுக்கும்.. மேலும் நீங்கள் என் மீது காட்டப் போகும் நட்பிற்கும் அன்பிற்கும் நன்றிகள் பல.

ரிலீஸுக்கு முன் – அரும்பு மீசை குறும்பு பார்வை.

  Double Sheet 1 ”அரும்பு மீசை குறும்பு பார்வை”. தயாரிப்பாளர் முதற் கொண்டு இயக்குனர், இசையமைப்பாளர், ஒளிப்பதிவாளர் நடிக, நடிகைகள் அனைவருமே புதிய்வர்கள் தாம். ஏற்கனவே சென்னை முழுவதும் வித்யாசமான விளம்பர யுக்தியால் மக்களை பேச வைத்தவர்கள். இப்போது வருகிற ஜூலை ஒன்றாம் தேதி முதல் உங்களின் அபிமான திரையரங்குகளில் வெளிவருகிறார்கள். பிரத்யோக காட்சி பார்வையிட்டவர்கள் படத்தை பாராட்டியதோடு மட்டுமில்லாமல் குறிப்பாக ஒருவரை பாராட்டுகிறார்கள். அது வேறு யாரையும் இல்லை. படத்தில் வார்டன் கேரக்டரில் முதல் முதலாக அறிமுகமாகியிருக்கும் திரு. மோகன் பாலுவைத்தான். ஐம்பது வயதான இவருக்கு இதுதான் முதல் படம் என்று சொன்னால் யாரும் நம்ப மாட்டார்கள். நிச்சயம் இவருக்கு தமிழ் சினிமவில் ஒரு இடமுண்டு என்றும் சொல்கிறார்கள். வாழ்த்துக்கள் 
எஸ்.கே

The third day at Wave Gotik Treffen

Sunnuntaina heräsin myöhemmin kuin yleensä, koska olin riekkunut Moritzbasteilla suhteellisen myöhään ja muutenkin festarireissu alkoi kääntyä loppua kohti. Väsymys alkoi todellakin painaa, mutta se ei tahtia hidastanut, vaan aloitin aamun hyvin suomalaisella tavalla - Minttuviinalla. Ruotsalainen pariskunta oli tuonut sitä mukanaan Saksaan asti, joten pakkohan sitä oli juoda. Aloin arvostamaan ruotsalaisia täysin uudella tavalla tämän jälkeen. Muutenkin sunnuntaiaamu oli melkoisen levoton, nauroimme vatsamme kipeiksi heti aamusta, kun aiheet vaihtelivat eläimiin sekaantumisesta ruotsalaisten miesten homoseksuaalisuuteen. Näillä asioillahan on selkeä yhteys? Taisi tosiaan väsymys tehdä tehtävänsä, koska itsekin nauroin vedet silmissä, eikä hysteerisestä naurusta meinannut tulla loppua. Tajusin miten kovasti tulisin kaipaamaan näitä hetkiä, kun olisin takaisin aina yhtä ankeassa Suomessa. 

On sunday I woke up a little bit later than I usually do, because I was tired of the last night clubbing in the Moritzbastei.  I started to feel the tiredness, because the festival was turning to its end. But that didn´t stop me to start my day with a glass of Minttu ( a spirit drink from Finland). My swedish roommates brought that from Sweden and I started to approve swedish people in a different way after that. Anyway the morning was restless, maybe because of the tiredness. We were talking about fucking with animals and swedish men´s homosexuality. These two things are related to each other? We were laughing so much and realized I would miss these moments, when I would be back in always so mirthless Finland.

Kaiken huonon huumorin jälkeen selvisimme kuitenkin Cristinan kanssa aamupalalle ja aloitimme tälläytymisen toiseksi viimeisintä festaripäivää varten. Itselläni ei ollut mikään kiire Agralle, koska bändit aloittivat keikkansa suhteellisen myöhään, enkä jaksanut pitää kiirettä asian suhteen. Menimme siis tuttuun tapaan hostellin sisäpihalle juomaan olutta ja jatkamaan huonon huumorin viljelyä. Hieman myöhemmin myös Sonja liittyi seuraamme, jonka jälkeen suuntasimme yhtä matkaa kohti keskustaa ja sieltä ratikalla jälleen Agralle.

In the middle of that all not-so-good humor, we managed to go to the breakfast with Cristina and started to get ready to the next to last festival day. I wasn´t in hurry to go to the Agra, because the bands started their gigs quite late. So we went to the hostel´s courtyard to drink beer and continued our not-so-good humor. Sonja also joined our company a little bit later and after that we headed to the centrum and from there to the Agra by tram.

Goottiuskottavaa mustaa tupakkaa
 
 Cristina looking for a lighter

Me and Cristina from Portugal

Me and Sonja from Germany

My girls <3 Miss you so much!

Toppi, top - Vero Moda
Korsetti, corset - Second hand
Hame, skirt - Sinister, Blackgroup

Hieman kuvaa kampauksesta ja meikistä. 
Hairdo and make-up

Happy goth is happy

Illalla Agralla oli luvassa perinteisempää goottimeininkiä, kun lavalle astuivat mm. Killing Joke ja Fields of the Nephilim. Ennen keikkoja ehdin kuitenkin istua jälleen kerran oluella, tehdä viimeiset ostokset ja nauttia mukavien ihmisten seurasta. Ihmisten kuvaamista tuli harrastua myös sunnuntaina, joten tässä kuvasatoa sunnuntailta:

There was more oldschool gothic in the Agra, when Killing Joke and Fields of the Nephilim were on the stage. Anyhow before the gigs I had time to drink again some beer, did the last shoppings and enjoyed the nice people´s company. I also took some photos on sunday, so here are some of those ones:


Steampunk näkyi vahvasti myös tämän vuoden WGT:ssä

Festareiden tyylikkäin sateenvarjo/päivänvarjo

Lepakkoreppu!

Mmmmm, nuoria miehiä ilman paitaa <3


Rusketus on rumaa

Tyylikästä maastoutumista
 

Upea keesi!

Nuorempia "treffenereitä"

Kaljoittelun jälkeen lähdimme Kiirin kanssa vielä kiertelemään Agra Hallia ja hankin eläintenhoitajalleni Annalle kiitokseksi hieman tuliaisia, kuten myös siskolleni. Harmi, että en ehtinyt ottaa näistä kuvia, koska annoin tuliaiset heti Suomeen saavuttuani. Molemmat pitivät tuliaisista paljon, mikä lämmitti mieltäni suuresti.
Mutta sitten koko festareiden kohokohtaan, joka oli ehdottomasti hienoimpia hetkiä elämässäni. Kiirin kanssa kiertelimme kaikessa rauhassa Agra Hallia, kunnes ohitimme erään tutun näköisen pariskunnan. Kiiri totesi "näyttipä tuo mies Tilo Wolffilta", johon minä taas "se on Tilo". Sen jälkeen Kiiri sekosi täysin, koska Tilo on hänen teiniaikainen ihastuksensa ja suuri fanituksen kohde. Molemmat olimme enemmän ja vähemmän hysteerisiä, kunnes sanoin, että nyt menemme pyytämään yhteiskuvan. Pulssi oli varmasti lähempänä 200, kun Kiiri meni kysymään voisimmeko saada yhteiskuvan. Toki hän kysyi asiaa Annelta suomeksi, joka näytti hieman hämmästyneeltä kuullessaan meidän puhuvan suomea. Kädet täristen saimme molemmat otettua toisistamme edes jonkinlaiset kuvat ja olin varma, että teen kuvista vähintään 100 varmuuskopiota, sekä siirrän kuvat sekä ulkoiselle kovalevylle, että muistitikuille. Ihan varmuuden vuoksi vain.

But now to the high point of my festival trip, which is definitely one of the most magnificent moments in my life.  Me and my friend Kiiri were going around in the Agra, until we bypassed one very familiar looking couple. After that Kiiri said to me "That looked like Tilo Wolff" and then I said " He was Tilo". After that Kiiri went totally crazy, because Tilo is her crush from the time of teens. We both were more or less hysterical, until I told Kiiri that we should go to talk to them and ask if we could take a groupphoto with them. Of course we asked that in finnish from Anne, who was a little bit surprised that we talked finnish. Our hands were shaking when we took the photos and I was sure, that I would make at least 100 copies of that picture. Just in case.

Lacrimosa

Näin Lacrimosan viime vuonna WGT:ssä esiintymässä ja jo se, oli itselleni unelmien täyttymys 10 vuoden fanittamisen jälkeen. Mutta se, että tapasin heidät livenä ja sain yhteiskuvan oli jotain aivan uskomatonta. Olimme Kiirin kanssa innoissamme yhteiskuvan jälkeen ja totesimme, että festareiden kohokohta oli ehdottomasti tässä. Tunsimme itsemme jälleen teini-ikäisiksi fanitytöiksi eikä pulssi meinannut tasaantua ollenkaan. Hieno kokemus kertakaikkiaan! Kiitos kuvasta Lacrimosa ja Kiiri.

Kun olimme saaneet rauhoituttua suuntasimmekin jo katsomaan Killing Jokea ja Fields of the Nephilimia. Killing Jokea emme jaksaneet hirveästi katsella, mutta Fields of the Nephilim oli loistava, vaikka itse olenkin enemmän elektronisen musiikin ystävä. Kuitenkin noissa vanhoissa kunnon goottibändeistä on sitä jotain. Tunnelma keikalla oli uskomaton ja keikka olikin enemmän fiilistelyä kuin tanssimista varten.

After we calmed down we already went to watch Killing Joke and Fields of the Nephilim. We did not bother to watch Killing Joke that much, but Fields of the Nephilim was awesome, although I like electronical music more. However there is something in those oldschool gothic bands. The atmosphere was amazing and the gig was more about enjoying the moment than dancing.


Keikan jälkeen lähdin takaisin hostelille vaihtamaan vaatteita (vannehame ei ole hyvä idea ahtaalla klubilla, jossa on tuhottoman kuuma). Jälleen kerran otin suunnakseni Moritzbastein, jossa viihdyn loppuyön, mutta hiippailin yöpaikkaan jo hyvissä ajoin kyllästyttäni olemaan jälleen kerran yksin klubilla. Yksin matkustamisessa on toki puolensa, mutta välistä matkaseura olisi ollut enemmän kuin tervetullutta. En saanut myöskään klubiasustani kuvaa, koska olin hostellilla yksin, mutta parit kasvokuvat nappasin ennen klubille lähtöä. 

After the gig I went back to the hostel to change my clothes. Again I headed to the Moritzbastei, where I enjoyed the rest of the night, but I walked to my nightplace well in advance, because I was bored to be alone in the club again. There are some positive thing travelling alone, but sometimes a company would have been more than welcome. Anyway here is some photos of me before going to the club.


Kampaus oli sama kuin päivälläkin. Tupeerasin vain tukkaa enemmän ja suihkuttelin hiuslakkaa sen verran päähän, että otsonikerroksessa on taas lisää aukkoja.

En tosiaan itse ottanut kuvia Moritzbasteilta, mutta jotta saisitte käsityksen millaisesta paikasta on kyse, niin löysin hyvän videon kyseisestä paikasta. Video ei ole siis kuvaamani, eikä ole edes tämän vuoden WGT:stä, mutta paikka näyttää edelleen samalta. Paikka on aivan uskomaton sokkelo, enkä osannut liikkua siellä vielä maanantainakaan, vaikka olin jo kahtena iltana aiemmin ollut siellä bailaamassa. En kyllä keksi mitään tyylikkäämpää paikkaa goottiklubille. Ainoa miinuksena sanottakoon liiallinen kuumuus ja aivan liian paljon ihmisiä. Toisaalta mitä muuta voi odottaa WGT:n aikaan?

I did not take any photos of Moritzbastei, but that you can understand how the place is like, I found this good video of the club. That place is amazing labyrinth and I still don´t know how to move there. I cannot imagine the more better place to a gothic club. The only negative things were the heat and way too many people. On the other hand, what else you can expect during the WGT?


Nyt on sunnuntaipäiväkin paketissa ja seuraavana vuorossa postaus viimeisestä päivästä eli maanantaista, Suomeen paluusta, sekä festareista yleensä. Mikä oli hyvää, mikä huonoa, mikä yllätti, mihin petyttiin, mitä jäi kaipaamaan ja kannattiko reissu. Ja jos jotain kysyttävää festareista, matkustamisesta tai muusta tulee mieleen, niin rohkeasti kommenttia postauksien alle. Yritän vastata parhaani mukaan. Kaksi postausta vielä tulossa, toivottavasti tämän viikon aikana :)

That was sunday at WGT and the next post will be about my last day at WGT, coming back to Finland and basic things about festival.  What was good, what was bad, what was surprising, what I was missing and was that trip worth of everything. And if you have something you would like to ask about festival, travelling or anything else, feel free to ask. I try answer as well as I can. Two posts still to come, hopefully during this week :)

Followers

Loading...

Blog Archive